Onhan näitä syitä kaikenlaisia möhötä sohvassa ja olla liikkumatta. Kuten se, että sohva ei päästänyt otteestaan, jäätelöpaketti kamppasi kumoon, oli erityisen huono biorytmi liikkumiseen, auringon asento oli väärä, pikkuvarpaassa oli rakko, tukka oli huonosti, lenkkitossut haisivat pahalle tai käsilihakset olivat eilispäivän punnertamisesta niin kipeät, ettei saanut ulko-ovea millään auki. Sitä paitsi huolestuttavan moni on kuollut kotoaan poistuttuaan.
Mutta tämä on kyllä paras. Lähden lenkille ja päätän kiertää yhden hienon luupin lähikukkulan ympäri. Juoksu kulkee mukavasti, ulkona on hyvä sää ja reitti vihreän vehreä. Karhunvattujakin kasvaa käden ulottuvilla. Oikein mukavaa. Kunnes saavun portilla suljettuun kohtaan ja huomaan, että portin toisella puolella istuu jotenkin epämääräisen uhkaavan oloinen maastohousuinen mies maassa jotain näpräämässä. Meinaan, että menen kuitenkin siitä, sillä minähän en suostu ketään pelkäämään. Mutta portista ei pääsekään ohi, kuten aina aikaisemmin, ympäröivää aitaakin on jotenkin tursittu tiiviimmin kiinni. Mies mulkoilee minua nyrpeästi, ei tervehdi. Ihme hiippari. Kun päätän kiivetä portin yli, mies aktivoituu ja ryntää kohti jotain molottaen. Sanon, etten saa mitään selvää miehen mutinoista. Elehtii, etten saa tulla. Kysyn, että miksi ihmeessä, onhan aina ennekin saanut? Mitä skitsoilua tämä nyt on? Osoitan nauraen portissa olevaa kylttiä, että tuonko takia, kun joki voi joskus tulvia, kai kerran vuosikymmenessä.
Mutta tämä on kyllä paras. Lähden lenkille ja päätän kiertää yhden hienon luupin lähikukkulan ympäri. Juoksu kulkee mukavasti, ulkona on hyvä sää ja reitti vihreän vehreä. Karhunvattujakin kasvaa käden ulottuvilla. Oikein mukavaa. Kunnes saavun portilla suljettuun kohtaan ja huomaan, että portin toisella puolella istuu jotenkin epämääräisen uhkaavan oloinen maastohousuinen mies maassa jotain näpräämässä. Meinaan, että menen kuitenkin siitä, sillä minähän en suostu ketään pelkäämään. Mutta portista ei pääsekään ohi, kuten aina aikaisemmin, ympäröivää aitaakin on jotenkin tursittu tiiviimmin kiinni. Mies mulkoilee minua nyrpeästi, ei tervehdi. Ihme hiippari. Kun päätän kiivetä portin yli, mies aktivoituu ja ryntää kohti jotain molottaen. Sanon, etten saa mitään selvää miehen mutinoista. Elehtii, etten saa tulla. Kysyn, että miksi ihmeessä, onhan aina ennekin saanut? Mitä skitsoilua tämä nyt on? Osoitan nauraen portissa olevaa kylttiä, että tuonko takia, kun joki voi joskus tulvia, kai kerran vuosikymmenessä.
No ei, vaan MILITAIRE! Sanojen tehostukseksi joku ampuu kaksi kertaa metsässä.
Ahha, okei joo, totean ja otan vikkelästi jalat alleni. Armeija on siis miehittänyt lempilenkkipolkuni ja paukuttaa siellä. Perkeles! Meni tehokkaasti lenkkihalut tältä päivältä. Kävelen kotiin, pakkaan kamat ja lähden salille seinäkiipeilemään. Eipähän ole ainakaan riskiä päähän tippuvista kivistä saati ammutuksi tulemisesta. Kai?
Ahha, okei joo, totean ja otan vikkelästi jalat alleni. Armeija on siis miehittänyt lempilenkkipolkuni ja paukuttaa siellä. Perkeles! Meni tehokkaasti lenkkihalut tältä päivältä. Kävelen kotiin, pakkaan kamat ja lähden salille seinäkiipeilemään. Eipähän ole ainakaan riskiä päähän tippuvista kivistä saati ammutuksi tulemisesta. Kai?
1 kommentti:
Tänään yritin samalle reitille toista kautta. Oli puolen talon kokoinen puu kaatunut yllättäen polun päälle ja kun ympärillä on runsaasti karhunvattua ja pimeää, en päässyt yli ali enkä ympäri. Eiku takas. Jo on maailmankaikkeus taas liikuntaharrastuksiani vastaan. Ehkä pitäis mennä juoksemaan velodromille ympyrää, mutta sekin on kiellettyä.
Lähetä kommentti