Vihdoinkin on kirjoitettu mielenkiintoiselta kuulostava kirja aiheesta, josta olen nurkunut blogini alkumetreiltä asti. Nimittäin siitä, mitä kaikkea kiero ja kavala kosmetiikkateollisuus pimittää meiltä tavallisilta, nenästä vedettäviltä talliaisilta. Lähtisiköhän pakkeliteollisuuden kurja salaliitto viimein murenemaan?
Havainto tästä tiedon kultakimpaleesta mötkähti okulaariini Kermikaalicocktailista ja Kantapöydästä: RITA STIENS: TOTUUS KOSMETIIKASTA
Riemastuksessani olen sattuneista syistä hiukan myöhässä (joo, olen Finlandia-palkinnon voittajateosta lukuun ottamatta täysin pihalla Suomessa julkaistavista opuksista), sillä kirja on ilmestynyt jo lokakuussa.
Kirjan sisällöstä löytyy useampia bloggauksia, joita en rupea tässä kirjaa lukemattomana plagioimaan, vaan linkkaan suoraan kirjailijaa haastatelleen Noora Vanhasen Kemikaalicocktail-blogiin. Kirjan sattumoisin lukeneet saavat mieluusti huudella tänne kommenttejaan ja huomioitaan, sillä minua kiinnostaa kovasti, onko kirjalla uskottavaa pohjaa vai onko se vain liian läpinäkyvä mainospuhe luonnonkosmetiikan puolesta, niin kuin on jo ehditty parjaamaan.
Toinen opus, joka liittyy samaan myrkkykuormituksen aihepiiriin, mutta ravitsemuksen näkökulmasta, on Mats-Eric Nilssonin Petos Lautasella. Kirjaa mainostetaan, että sen lukemisen jälkeet tiedät ruuasta paljon sellaista, jota et ehkä olisi edes halunnut tietää.
Paitsi että minä haluan tietää kyllä mahdollisimman hyvin kaiken siitä, mitä iholleni tai suuhuni laitan (hyppii tiedonhalusta tasajalkaa). Ja paljon muustakin.
Havainto tästä tiedon kultakimpaleesta mötkähti okulaariini Kermikaalicocktailista ja Kantapöydästä: RITA STIENS: TOTUUS KOSMETIIKASTA
Riemastuksessani olen sattuneista syistä hiukan myöhässä (joo, olen Finlandia-palkinnon voittajateosta lukuun ottamatta täysin pihalla Suomessa julkaistavista opuksista), sillä kirja on ilmestynyt jo lokakuussa.
Kirjan sisällöstä löytyy useampia bloggauksia, joita en rupea tässä kirjaa lukemattomana plagioimaan, vaan linkkaan suoraan kirjailijaa haastatelleen Noora Vanhasen Kemikaalicocktail-blogiin. Kirjan sattumoisin lukeneet saavat mieluusti huudella tänne kommenttejaan ja huomioitaan, sillä minua kiinnostaa kovasti, onko kirjalla uskottavaa pohjaa vai onko se vain liian läpinäkyvä mainospuhe luonnonkosmetiikan puolesta, niin kuin on jo ehditty parjaamaan.
Toinen opus, joka liittyy samaan myrkkykuormituksen aihepiiriin, mutta ravitsemuksen näkökulmasta, on Mats-Eric Nilssonin Petos Lautasella. Kirjaa mainostetaan, että sen lukemisen jälkeet tiedät ruuasta paljon sellaista, jota et ehkä olisi edes halunnut tietää.
Paitsi että minä haluan tietää kyllä mahdollisimman hyvin kaiken siitä, mitä iholleni tai suuhuni laitan (hyppii tiedonhalusta tasajalkaa). Ja paljon muustakin.
2 kommenttia:
Stiensistä sen verran, että se vaikuttaa hiukan amatöörimäisesti käännetyltä ja/tai oikoluetulta. Jokin siinä kielessä vaan hannaa.
Ehdottomasti se on luonnonkosmetiikan puolustuspuhe - odottiko joku muuta?? Musta se oli itsestäänselvää.
Hyvää Stiensissä on paljon, ite pedanttina natsina tykkään esimerkkituotteiden esittelystä (huomaan kyllä siinäkin kotiinpäin vedon, ei huolta) ja varsinkin aakkostetuista ainesosaluetteloista. Niistä saattaa olla hyötyä monessa käänteessä.
Maailma on valinnaisia totuuksia täynnä. Mä taidan lukea nyt Stiensin vielä toiseen kertaan.
http://bitchmagazine.org/article/beauty-secrets
Lähetä kommentti