keskiviikkona, maaliskuuta 01, 2006

Kissa muinaisnorjalaisisissa mytologioissa

Muinaisnorjalaisissa mytologioissa kissa esiintyy ainakin kolmessa eri yhteydessä.

Ensimmäinen ja kaikkein tunnetuin mytologiasikermä liittyy valkyyria Freyaan, rakkauden, kauneuden, viehättävyyden, seksuaalisuuden, hedelmällisyyden, auringon, noituuden ja (yllättävänä yhdistelmänä) myös sodan jumalattareen. Hänet ikonografiaansa kuuluu usein se, että hänet esitetään ajamassa tulisilla vaunuilla, joita vetävät suurikokoiset kissat. Mytologian mukaan nämä kissat olivat norjalaisia metsäkissoja. Niihin liittyvää folklorea ovat koonneet tarinoiksi mm. norjalainen folkloristi Peter Christian Asbjørnsen ja Jørgen Moe. Norjan maaseudulla oli muuten tapana laittaa kissoja varten ulos maitoa lautaselle erityisesti siksi, että sen katsottiin tuovan Freyan siunauksen talon asukkaille.

Toinen muinaisnorjalainen tarina liittyy siihen, miksi kissan askeleet ovat äänettömät. Jumala Lokin ja jättiläinen Angerbothan poika, hirviömäinen susi Fenrir, kasvoi niin isoksi ja vaaralliseksi olennoksi, että jumalilla alkoivat housut tutista. Sitä eivät pidelleet mitkään kahleet tai riimut. Niinpä pääjumala Odin tilasi sanansaattajansa Skirnirin välityksellä kääpiöiden maailmasta loitsun, Gleipnirin, jolla susi saataisin aisoihin. Vahva loitsu tehtiin kissan askeleiden äänestä, kalojen hengityksestä, naisten parrasta, linnun syljestä, vuorten juurista, ylipäätäänkin sellaisista asioista joita ei ole ja joiden puute selittyy juuri sillä, että ne käytettiin loitsuun. Loitsu, joka on vahvuudestaan huolimatta silkkilangan kaltainen, pitää Fenririn paikoillaan kunnes maailmanloppu koittaa.

Kolmas kissoihin liittyvä norjalaistaru kertoo ukkosen jumala Thorista, joka lähti kumppaneineen käymään jättiläisten maassa Utgardissa. Jättiläisten vieraana Thor joutuu nöyryytetyksi lähes kaikessa mihin ryhtyy. Hän joutuu esimerkiksi painimaan ikivanhan mummon kanssa jolle häviää, eikä saa myöskään jättiläisten juomasarvea vajumaan kovasta janostaan huolimatta.

Kaikkein mielenkiintoisin hänen koettelemuksistaan on kissojen ystävien kannalta tietenkin tehtävä, jossa jättiläisten pääjehu kehottaa Thoria ottamaan syliinsä talon harmaan kissan. Thor pungertaa ja pungertaa, mutta kissa venyy kuin kuminauha ja hän ei saa muuta kuin tassun nousemaan pikkuisen lattiasta. Kun kaikessa epäonnistuneet jumalat lähtevät nöyryytettyinä kotimatkalleen, Loke-jättiläinen heltyy kertomaan, etteivät he itse asiassa pärjänneet ollenkaan hassummin. Kaikkiin tehtäviin nimittäin piiloutui toinen toistaan kierompia taikoja: Mummo oli ollut itse vanhuus, jolle kukaan ei voi mitään ja jättiläisten juomasarveen oli piilotettu valtameri jonka pinta oli laskenut huolestuttavasti Thorin hörpätessä.

Kissa, jota Thor ei saanut nostettua syliinsä oli itse Jormungandr, valtava maailmaa ympäröivä merikäärme. Jättiläiset olivat katselleet kauhuissaaan, kun Thor oli melkein saanut käärmeen nostettua merestä, silloin kun kissan tassu irtosi lattiasta.

LÄHTEITÄ:

FREYA
NORWEGIAN FOREST CAT
THORIN REISSU UTGARDISSA

2 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Hei,

kiitos upeasta blogista.

Minulla on kysymys Freyan kissoista: kun Snorri Storlasonin kirjaamissa tarinoissa lähes kaikilla muilla olennoilla ja eläimillä, jopa esineillä on nimet, niin miksi ihmeessä en löydä Freyan kissojen nimiä. Olisin antanut uudelle pennulleni näiden mukaan nimen, mutta en kovallakaan hakemisella ole vielä löytänyt.

TA-MIIT kirjoitti...

Freyan kissojen nimistä löysin seuraavanlaista tietoa:

Moni siteeraa internetissä niiden nimiksi Bygul ja Trjegul, (tulkinnan mukaan Beegold ja Treegold eli Hunaja ja Meripihka.)

Sitten toisaalta taas netistä löytyy tällainenkin kriittinen pätkä:

A quick example of the quality of some of the information can be found in D.J. Conway's Norse Magic. Here some background is required. In 1984 the well-known fantasy author Diana Paxson published a novel, Brisingamen, in which the central character is a priestess of the Norse Goddess Freyja. Two large golden cats "adopt" this priestess, and a knowledgeable friend comments that:

"It's a pity that none of the surviving literature gives the names of the two cats that drew Freyja's chariot or I would suggest you use those, but you might try, say ­ B´ygul and Trjegul, which would be the Icelandic for Bee-gold and Tree-gold, close enough kennings for honey and amber..." (Paxson, 1984. p.42)

Conway's book, published in 1990, includes the following in a list of "Norse" names.

Bygul (Bee-gool) "BeeGold" or honey & Trjegul (Tree-gool) "Tree-Gold" or amber: Freyja's cats that pulled her chariot. ( 1995/1990, p.143)

Conway's research does not appear impressive, particularly as no references (to Paxson or elsewhere) are given for this piece of supposed information. Paxson's book is fiction, but its information tallies with (and is based on) that provided by researchers in the field of Norse mythology and religion, such as Ellis Davidson (1964) or Turville-Petre (1975).

Eli lähdetiedot ovat hataria ja tarkempaa tietoa ei löydy minunkaan kissakirjoistani tai verkkohauilla.

Edelliseen viitaten, Trjegul eli meripihka ei muuten olisi lainkaan hullumpi kissan nimi, sillä muinaisnorjalaiset uskoivat meripihkan olevan Freyan kyyneleitä.